Pääsen huomenna vaihtaa hetkeks maisemaa laivan viedessä mut Tukholmaan. Rimmas. Ainaki melkee.
Sekava päivä . Oon ollu järjettömän ilonen samal ku kaikki on iha sotkussa. En osaa käsitellä omii tunteitani, en tiiä mitä tunnen vai tunnenko mitää . J tuli puhuu mulle ja yritti pitää jotai psykologista istuntoo. Samalla ku se väitti et tietää mitä mä tunnen, mä toivotin sen hornan tuuttiin ja vittuun mun elämästä. Paskat se mistään mitään tietää. "Et sä vois nyt vaa myöntää et mä oon oikees, kyl mä tiiän et sul on tunteit sitä kohtaa . . Yrität vaa kieltää iteltäs kaiken . . " ja "Tiiätsä ees mitä sä haluut elämält?"
Niinpä. Tiedänkö mä? En kai. Tai tiedän . Vai tiedänkö sittenkää ? Onko mulla tunteita ? Eikö ? Olenko mä varma? Mä oon joutunu pettyy ihmisiin niin monta kertaa ja saanut turpiini niin pahasti, etten uskalla luottaa. En anna itelleni ihastuu. Inhoon koko sanaa . Mä olen jääprinsessa . En mä välitä kenestäkään . En halua välittää . Mä en halua että muhun sattuu enää . Mä en löydä koskaan täydellistä tyyppii , joten miksen vois vaa päästää irti ja antaa elämän viedä ? Elää vaa ja kattoo mitä tapahtuu . 'Mutku se on liian sitä . . Ja liian tätä . . Ja . . ' Mikä mua vaivaa ? Miks oon tälläne sekava ?
"Sussa ei oo mitää järkee," se sano . "Pitäskö sitte?"
Paino pudonnu ihanasti eilisest , toivottavast sama linja jatkuu .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti