Viikonloppuna mä yritin tuntea itseni hyväksi ihmiseksi. Mä tein kaikkea normaalia ja tylsää, kuten siivosin, vein roskat ehkä kolmatta kertaa elämässäni, kävin saunassa ja ulkoilin. Mä yritin nauttia elämästä, vaikka paino ei laskenut, vaikka X huiteli ties missä kaukana, vaikka stressi ja paineet koulusta painoivat päälle, vaikka mä en osannut rakastaa itseäni tippaakaan, ja vaikka mun olisi tehnyt mieli räjäyttää muutama ihminen pois elämästäni.
Kun mä nyt sunnuntai-iltana istuin paikoilleni ja yritin kerätä ajatuksien sirpaleita, mä sain huomata olevani enemmän kuin sekaisin. Mä en osaa selittää tunteitani edes itselleni. Kaikki on niin .. Harmaata. Untuvaista, tavallista tylsää harmaata. Muuta mä en osaa sanoa. Kaikesta sekavuudestani huolimatta mä tiedän kuitenkin yhden asian. Paino oli saatava laskemaan. Miten, sitä mä en keksi, kun mikään ei tunnu toimivan, mutta jotain mun on tehtävä. Mistä mä aloitan ?
Siitä, että lähden lenkille .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti