Mä näin unta mutsista, virran mukana pois ajelehtivista nuoteista ja huterasti rakennetuista torneista . Se uni oli niin todentuntuinen, että mun herätessäni kellon soimiseen mä olin varma että kaikki oli tapahtunut .
Ulkona leijuu hiljalleen lumihiutaleita maahan. Mä riisuudun ja astun vaa'alle, aivan alasti, peläten hämärässä näkemiäni mustia digitaalisilmiä. Mä suljen omat silmäni ja rukoilen. -400 g eilisestä, vaaka ilmoittaa. Mä en voi uskoa sitä. Ei voi olla todellista . Mä astun vaa'alle uudestaan ja saan saman vastauksen julki lausumattomaan kysymykseeni. Onko tää totta ?
Mä katson itseäni peilistä. Maha on pienentynyt, solisluut erottuvat entistä selkeämmin. Mun katse jää viipyilemään mun rinnoille, joita mä vihaan. Ne eivät edes ole rinnat. Muodottomat puikulat joita mä häpeän. Mutta mitä jos mun laihtuessa niistä tulee vielä hirveämmät ? "Oletko sä sitten mieluummin läski ja isorintainen kuin laiha, siro, kevyt ja pienirintainen ?" Mä kysyn itseltäni. "Moni on sua paljon laihempi ja niilläkin on ihan hyvät rinnat . ." Niin kai sitten .
Ensimmäistä kertaa mua arveluttaa , vaan ei kauaa . "Tavoite on vielä niin kaukana. Sä et voi lopettaa nyt. Ryhdistäydy, senkin läski. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti