Mua väsyttää. Ulkona ilma on kylmää sinistä. Pakkanen piirtää kuurankukkia ikkunaan. Opettaja jakaa takaisin kokeita ja mä tärisen vilusta. "Hienoa työtä." Paperista tuijottaa punainen ykkönen ja nolla sen vieressä. En mä vähempään olisi tyytynytkään .
Paino jumittaa viidettä päivää samassa lukemassa. Huomenna sen on oltava vähemmän. Pakko. Mun on pysyttävä suunnitelmassani. Mun on oltava 1.7 kg kevyempi ennen jouluaattoa. Mun on pystyttävä siihen .
Mä nauran ja pöyhin hiuksiani. Mä olen iloinen ja mun ääneni kaikuu ylimpänä. Mun kasvoilla meikki peittää ihon virheet , ja tuntuu kuin se peittäisi myös mun tunteet. Mä en katso ketään silmiin, etteivät ne vaan näe . "Silmät ovat sielun peili," mulle on sanottu. Mun silmät on meikattu mustalla ja sinisellä, rajaukset on paksummat kuin ennen.
Mä en tiedä iloitsenko vai ahdistunko tulevasta joululomasta. Nykyisin mä olen niin väsynyt, että lyhytkin koulupäivä on tappava. Mä nukun vähintää kahdeksan tuntia joka yö, ja meinaan kuolla uupumuksesta raahautuessani iltapäivällä kotiin. Ulkona on liian kylmä, mä en tahdo juosta tai ulkoilla, sillä mä tiedän etteivät mun keuhkot kestä. On liian kylmä luistella, enkä mä jaksa liikkua sisällä. Lihaskuntoa mä vihaan, vaikka tiedän että sitä pitäis tehä.
Se tulee olemaan joko-tai. Joko mä laiskistun, lihon muodottomaksi massaksi loman aikana, tai sitten lennän hulluna paikasta toiseen ajattelematta ruokaa, jolloin mä en ehdi levätä, ja olen entistä väsyneempi kun koulu alkaa tammikuussa. Mä en tiedä kumpi on pahempi. Kuolla väsymykseen vai itseinhoon, -vihaan ja epäonnistumisen tunteeseen.
Mä keitän jälleen litran teetä ja syön muutaman palan lakua. Mun päivän ateriana on kolme broilerpyörykkää, vaikka mä inhoan lihapullia. Tee on tällä kertaa makeaa ja lämmintä. Jälleen mä juon koko litran.
Illalla on mentävä lenkille.
Uusi lukija (ja edelliset myös) , tervetuloa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti