Me nauretaan ja kilistetään laseja. Kuohuviini on kuplivaa ja juovuttavaa, musiikki soi; remontin äänet hukkuu sen alle. Mä nousen, maailma kieppuu mun tanssiessa ja nauraessa. Cam istuu sängyllä, mutsi pyörii toimistotuolilla . Sillä on kädessä tölkki koffia, mulla ja Camilla viinilasit.
Mä halaan mutsia, musta on ihanaa kun se on siinä, laihana ja röökin tuoksuisena, oudoissa vaatteissaan ja kynityissä hiuksissaan. Se nauraa, huitoo käsillä ja selittää. Ja mä rakastan sitä.
Mä siis todella tapasin mun mutsin, pitkästä aikaa kesän jälkeen. Niillä oli putkiremppa menossa, koko kämppä oli kaaoksessa, mutta hyvin me sovittiin sinne sekaan. Juotiin kuoharia ja jatkettiin siiderillä, kunnes mun täti soittaa että "hei, muistathan tulla sitte finskille sinne konserttiin . ." Lähettii sitte Camin kanssa kännissä ku käet Puksun juna-asemalle ja onnistuttiin selvii stadiin. Mä saavuin finskille reippaat 20 min myöhässä ja oli ihanaa selittää sielä vartijoille sun muille että joo , mulla on lippu tuolla narikassa, joo, olen menossa kuuntelemaan. . Silmät seiso, mä en . Mä haisin kilsan päähän viinalta ja röökiltä. Thank God konsertti kesti sen aikaa että selvisin siinä astetta parempaan kuntoon. Päädyin serkuille yöks, sieltä tänä aamuna takas himaa, naama paikoillee, hiuksiin uus väri, mekko päälle ja tuomiokirkkoon soittamaan.
Huomenna ois tarkotus mennä lasketteleen Vihtiin Camin kanssa, katotaa selvitäänkö sieltä hengissä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti