Mulla on nälkä. Hirvittävä nälkä joka ei lähde syömällä. Mä olen jo nyt syönyt liikaa.
Laiha tomaattikeitto ei lämmitä eikä täytä mun vatsaa. Mun on paha olla, mä tahdon pois. Mä tahdon käpertyä lämpimään syliin ja tuntea vahvat käsivarret mun ympärilläni. Ne pyyhkivät pois mun tuskan ja kylmyyden mun sydämestä, ne ovat lämpimät ja varmat. Mä tahdon olla rakastettu, mä tahdon rakastaa. Mä tiedän että mulla olisi paljon annettavaa.
Mä olen sotkussa, jota kukaan ei halua siivota. Mä uppoan syvemmälle ihanaan mereeni, eikä kukaan halua heittää mulle pelastusrengasta. Ne eivät kestä mun ongelmia. Ne eivät uskalla olla lähellä mua. Ne pelkäävät että niistä tulee mun kaltaisia. Ne pelkää että ne ei ole tarpeeksi vahvoja kestääkseen mua.
"I could be your angel . ." " But who wants an angel with broken wings ?"
Miksi mun piti alottaa tää taas? Miksen mä voinut antaa olla? Miksen mä voi olla tyytyväinen itseeni ja elää normaalisti?
Jippu laulaa kuinka se hukkuu ilman rakkautta sekaviin öihin.
Mä olen kyyninen paska. Mä olen virhe, epäonnistunut luuseri, mä olen . . Mä . .
Mä olen puolitiessä helvettiin.
~
"Voiku mä voisin raahata sut johonki hoitoon!" , se sano. Mä näin kuinka sen silmistä kuvastui ihan aito huoli musta. "Muttakun sä et voi." Mä nauroin ja hymyilin suloisesti . Sen silmät oli tummat, melkein mustat, kun se katsoi mua. Mä näin että sitä sattui. Enkä mä välittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti