Voiko ihminen olla liian onnellinen voidakseen olla olemassa? Onko luvallista olla niin onnellinen, että voisi poksahtaa pieniksi, kimalteleviksi palasiksi? Onko oikein tuntea tällaista vilpitöntä iloa ja rakkautta?
Mä herään unelta tuoksuvaan, pehmeän harmaaseen aamuun. Mun olo on kevyt ja hetken tuntuu, kuin mua ei olisikaan. Mä en avaa silmiäni, en ihan vielä, vaan annan unen lipua hitaasti pois mun tajunnasta, karata unien hautausmaalle. Mun iho on viileä ja peitto tuntuu raskaalta ja turvallisen lämpimältä. Mä vedän sen päälleni ja nipistän silmät vielä hetkeksi kiinni. Mä en kuitenkaan malta nukahtaa enää.
Mä kipuan tikkaat alas ja venyttelen kuin kissa, silmät sirrillään, kunnes valpastun. Vaaka on kylmä mun jalkojen alla. Mustat digitaalinumerot väläyttävät näytölle luvun, jota mä en voi uskoa todeksi. Joulutavoitteeseen on matkaa vain 700 g. Mun paino on alhaisempi kuin aikoihin. Mua hymyilyttää, kun mä istun kirjoittamaan numerot muistiin.
Mä en muista, milloin viimeksi olisin tuntenut näin. Tällaista huoletonta iloa ja onnellisuutta vain siitä, että mä olen mä, ja tää on mun elämä, vain mua varten.
Pitkästä aikaa musta tuntuu siltä, että . . Ei sitä voi edes kuvailla. Mä olen niin onnellinen, kuin vain mun kaltainen ihminen voi tällaisessa tilanteessa olla. Siinä se .
Tässä samassa kaupungissa elää ja hengittää ihminen, jonka ajatteleminen saa mut hymyilemään, joka saa mut tuntemaan jotakin sellaista, minkä mä luulin kadottaneeni kauan sitten.
Mä en osaa sanoa mitään järkevää, joten mä vain sanon sen. Mä olen rakastunut maailman täydellisimpään ihmiseen.
Mä, kyyninen paska, joka ei usko rakkauden olemassa oloon, joka löytää parhaistakin tyypeistä listan vikoja, ja joka on hartaasti sitä mieltä, ettei koskaan löydä unelmiensa prinssiä, olen saanut muuttaa mieltäni.
Voihan se olla että huomenna sä tajuat että se onkin vain samanlainen kuin kaikki muut.
Ei. Mä en halua että niin käy.
Se on täydellinen. Edes mä en pysty löytämään siitä yhtäkään vikaa.
Odotas vaan . .
Ei. Tällä kertaa niin ei käy .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti