Mua pelottaa. Ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, mua arveluttaa jatkaa eteenpäin. Aamu yrittää hiipiä ikkunanraosta mun kellarihuoneeseen, tuoden mukanaan valjun, kalpean ja epäröivän valon. Mä en halua nousta. Mä pelkään huomista päivää, mä pelkään valoa joka paljastaa mut. Mä en tiedä, mihin elämä heittää mut. Mä en tiedä, mitä mä haluan. Enkä mä halua tehdä niinkuin haluan. Mä olen ansassa.
Kyllähän mä aina tiesin, että tää aika tulisi. Että jonain päivänä mä en enää pystyisi olla himassa. Että jonain päivänä paikasta, joka kerran oli ollut mut koti, tulisi mulle helvetti. Mä pelkään jatkaa eteenpäin. Sitäkin enemmän mä pelkään palata entiseen. Mä pelkään vaihtoehtoja, joita mä en luullut olevan olemassakaan. Mä pelkään muutosta, joka vaikuttaa koko mun loppuelämään. Ja monien muidenkin elämään. Ensimmäistä kertaa mä olen tilanteessa, jossa mä en kertakaikkiaan tiedä, mitä tehdä. Ensimmäistä kertaa mä olen täysin neuvoton.

Se istuu sohvalla, rentona ja huolettomana. Silti tunnelma on kireä. Mä katson sen totisia sinisiä silmiä, partaa, ja kiharia hiussuortuvia. Se näyttää samalta kuin ennenkin, ja vaikka mä yritän nähdä varjoja sen silmien alla tai huolesta kertovia ryppyjä, mä en löydä niitä. Se näyttää samalta kuin melkein vuosi sitten jolloin se käveli pois mun elämästä. Ja nyt se istuu vain muutaman metrin päässä musta. Mä en tiedä mitä sanoa. Se oli joskus mun faija. Mutta kuka se on nyt ?

i can't breathe, without you, but i have to .

Me maataan sohvalla sylikkäin. On hiljaista, mä en kuule muuta kuin oman pulssini, mun pienen sydämen sykkiessä peiton alla, ja toisen, vahvemman sykkeen kylkeäni vasten. Mulla on lämmin ja hyvä olla. Vahvat käsivarret pitelevät mua, ne ovat mun linnani muurit, ne ovat lämpimät ja varmat. On hiljaista ja hämärää, alkava ilta hiipii ikkunan taakse. Mä tunnen oloni pieneksi ja hennoksi; ehkä ensimmäistä kertaa eläissäni. Painoa on pudonnut kilo vain muutamassa päivässä. Muutamassa päivässä, jotka on kuluneet kuin unessa. Mä syön ensimmäisen kerran vasta illalla, ja silloinkin vain leivän tai jogurtin. Mulla on koko ajan kylmä ja mä värisen. Mä olen onnellisempi kuin aikoihin, vaikka kotona seinät kaatuvat päälle, vaikka paikasta, jonne mä kerran tulin mielelläni, on tullut mulle vankila.

~

Me seistään kahdenkymmenen asteen pakkasessa ja purevassa tuulessa. Auringonlasku on verenkarvas, punaista ja kultaa. Mä kiedon käsivarteni sen ympärille, ja se vetää mut lähelleen. Mä painan pääni sen rintaa vasten ja suljen silmäni. Siinä on paikka, jossa mun kuuluu olla. Jossa mulla on hyvä olla.

~

Bussi kaartaa pois pysäkiltä, mä painan käteni jäiseen ikkunaan ja ehdin nähdä tutun hahmon nojaavan kadunkulmauksessa seinää vasten. Mä en tiedä ehtiikö se nähdä mun haparoivan vilkutuksen, mä en tiedä ehtiikö se nähdä kuinka mun silmät täyttyvät kuumista kyynelistä jotka vierivät mun poskille ja päättävät matkansa persikanväriselle huiville.
Mä itken koko bussimatkan, vaikka joskus kauan sitten vannoin, ettei maailmasta löytyisi ketään, kenen perään itkisin. Mutta nyt mä itken. Itken niinkuin lapsi, vavahtelen tukahdutetuista nyyhkytyksistä jotka ravisuttaa mun kehoa. Mun olo on tyhjä, tuntuu kuin mä olisin vain puolikas.

Kotona huudetaan. Rumia, syyttäviä sanoja, joista jokainen on isku mun sydämeen. Mä haluan pois. Ne ei ymmärrä, enkä mä edes yritä kertoa. Mä tiedän ettei siitä ole hyötyä.
Joku toivottaa hyvää joulua. Ei se ole hyvä. Ei mulle.

Mä en tiedä mitä mä teen. Mä voisin viettää aaton kotona ja kärsiä, tai mä voisin mennä serkuilleni, jotka ottavat mut aina avosylin vastaan. Menin minne menin, rauhaa mä en saa.
Viikko, joka avautuu mun eteeni koko pituudessaan, tuntuu tappavalta, vaikka mä tiedän että se on vähän. Niin vähän, että mä tunnen itseni säälittäväksi. Ehkä mä olenkin.
Painoa on kuitenkin pudotettu valon voimalla, joulutavoite ohitettiin kauan sitten. Mä olen tyytyväinen. Ja haluan vieläkin enemmän.

trying to be so perfect . . 'cause i know you worth it

Voiko ihminen olla liian onnellinen voidakseen olla olemassa? Onko luvallista olla niin onnellinen, että voisi poksahtaa pieniksi, kimalteleviksi palasiksi? Onko oikein tuntea tällaista vilpitöntä iloa ja rakkautta?

Mä herään unelta tuoksuvaan, pehmeän harmaaseen aamuun. Mun olo on kevyt ja hetken tuntuu, kuin mua ei olisikaan. Mä en avaa silmiäni, en ihan vielä, vaan annan unen lipua hitaasti pois mun tajunnasta, karata unien hautausmaalle. Mun iho on viileä ja peitto tuntuu raskaalta ja turvallisen lämpimältä. Mä vedän sen päälleni ja nipistän silmät vielä hetkeksi kiinni. Mä en kuitenkaan malta nukahtaa enää.
Mä kipuan tikkaat alas ja venyttelen kuin kissa, silmät sirrillään, kunnes valpastun. Vaaka on kylmä mun jalkojen alla. Mustat digitaalinumerot väläyttävät näytölle luvun, jota mä en voi uskoa todeksi. Joulutavoitteeseen on matkaa vain 700 g. Mun paino on alhaisempi kuin aikoihin. Mua hymyilyttää, kun mä istun kirjoittamaan numerot muistiin.

Mä en muista, milloin viimeksi olisin tuntenut näin. Tällaista huoletonta iloa ja onnellisuutta vain siitä, että mä olen mä, ja tää on mun elämä, vain mua varten.
Pitkästä aikaa musta tuntuu siltä, että . . Ei sitä voi edes kuvailla. Mä olen niin onnellinen, kuin vain mun kaltainen ihminen voi tällaisessa tilanteessa olla. Siinä se .
Tässä samassa kaupungissa elää ja hengittää ihminen, jonka ajatteleminen saa mut hymyilemään, joka saa mut tuntemaan jotakin sellaista, minkä mä luulin kadottaneeni kauan sitten.
Mä en osaa sanoa mitään järkevää, joten mä vain sanon sen. Mä olen rakastunut maailman täydellisimpään ihmiseen.
Mä, kyyninen paska, joka ei usko rakkauden olemassa oloon, joka löytää parhaistakin tyypeistä listan vikoja, ja joka on hartaasti sitä mieltä, ettei koskaan löydä unelmiensa prinssiä, olen saanut muuttaa mieltäni.
Voihan se olla että huomenna sä tajuat että se onkin vain samanlainen kuin kaikki muut.
Ei. Mä en halua että niin käy.
Se on täydellinen. Edes mä en pysty löytämään siitä yhtäkään vikaa.
Odotas vaan . .

Ei. Tällä kertaa niin ei käy .

tears of pain , tears of joy

Mä istun ratikassa, nojaan päätä vasten kylmää lasia. Mun poskilla vierii kyyneliä, ne putoaa mun leualta nahkatakille. Kyynelet vierivät, enkä mä edes yritä pyyhkiä niitä pois. Mä en halua. Sillä ne kyyneleet ei ole täynnä tuskaa ja surua, vaikkakin mun olo on haikea. Ne on ilon kyyneleitä.
Pitkästä aikaa mun olo on levollinen, onnellinen ja turvallinen, ehkä jopa hieman rakastunut. Mä itken pelkästä helpotuksesta, siitä, miten voi tuntua niin hyvältä. Mä hymyilen, ja se hymy leviää hitaasti mun kasvoille, valaisee mun kyyneleiset silmät. Se hymy on sellainen hymy, joka kertoo että mulla on jokin asia, jota kukaan muu ei tiedä. Jokin pieni salaisuus joka saa mut hymyilemään kun mä ajattelen sitä. Mä katson ulos, kotikaupunkiani, sen valoja ja ihmisiä ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mä ajattelen, että elämä todella on elämisen arvoista.

the dizziness just compliments this failure of a girl

Mä astun vaa'alle. Sen valkoinen, kylmä pinta kiiltää mun jalkojen alla. Mä värisen aamun viileässä hämärässä unisena, pehmeänä ja lämpimänä. Mä katson mustia digitaalisilmiä. -700 g, vaaka ilmoittaa. Mun sydän hypähtää ilosta .

Mä todellakin sain pudotettua sen 700 g. Ja sitten . . Mä en tiedä mitä tapahtui. Mä tiedän vain että mun olo on turvonnut, ällöttävä ja lihava. 600 g tuli takas yhtä nopeesti ku lähtiki. Rakastan toki jojoilua. Huomenna mun on pakko olla 600 g kevyempi . Mun on pakko pysyä suunnitelmassa . Pakko.
Uutena vuotena mä olen 2 kg kevyempi . Varmasti .

Mua väsyttää . Mä en jaksais yrittää tavoitella täydellisyyttä. Kaikki muut ovat laihempia, pienempiä, parempia. Niillä on parempi itsekuri ja ne saa pelkkiä kiitettäviä. Mä olen ruma, epäonnistunut lihava paska. Eikä mulla ole ketään kenelle puhua tästä. Tai on, mutten jaksa rasittaa niitä. Ihmisillä on omatki ongelmansa. Mua kuvottaa, mun maha on valtava pallo joka mun tekee mieli puhkaista jollain. Poksauttaa hajalle . Mun reidet on valtavat kasat rasvaa ja selluliittia. Mua yököttää . Mee pois .

there's nothing inside her, she's weak and she's tired of feeling like this

Mua väsyttää. Ulkona ilma on kylmää sinistä. Pakkanen piirtää kuurankukkia ikkunaan. Opettaja jakaa takaisin kokeita ja mä tärisen vilusta. "Hienoa työtä." Paperista tuijottaa punainen ykkönen ja nolla sen vieressä. En mä vähempään olisi tyytynytkään .

Paino jumittaa viidettä päivää samassa lukemassa. Huomenna sen on oltava vähemmän. Pakko. Mun on pysyttävä suunnitelmassani. Mun on oltava 1.7 kg kevyempi ennen jouluaattoa. Mun on pystyttävä siihen .

Mä nauran ja pöyhin hiuksiani. Mä olen iloinen ja mun ääneni kaikuu ylimpänä. Mun kasvoilla meikki peittää ihon virheet , ja tuntuu kuin se peittäisi myös mun tunteet. Mä en katso ketään silmiin, etteivät ne vaan näe . "Silmät ovat sielun peili," mulle on sanottu. Mun silmät on meikattu mustalla ja sinisellä, rajaukset on paksummat kuin ennen.

Mä en tiedä iloitsenko vai ahdistunko tulevasta joululomasta. Nykyisin mä olen niin väsynyt, että lyhytkin koulupäivä on tappava. Mä nukun vähintää kahdeksan tuntia joka yö, ja meinaan kuolla uupumuksesta raahautuessani iltapäivällä kotiin. Ulkona on liian kylmä, mä en tahdo juosta tai ulkoilla, sillä mä tiedän etteivät mun keuhkot kestä. On liian kylmä luistella, enkä mä jaksa liikkua sisällä. Lihaskuntoa mä vihaan, vaikka tiedän että sitä pitäis tehä.
Se tulee olemaan joko-tai. Joko mä laiskistun, lihon muodottomaksi massaksi loman aikana, tai sitten lennän hulluna paikasta toiseen ajattelematta ruokaa, jolloin mä en ehdi levätä, ja olen entistä väsyneempi kun koulu alkaa tammikuussa. Mä en tiedä kumpi on pahempi. Kuolla väsymykseen vai itseinhoon, -vihaan ja epäonnistumisen tunteeseen.

Mä keitän jälleen litran teetä ja syön muutaman palan lakua. Mun päivän ateriana on kolme broilerpyörykkää, vaikka mä inhoan lihapullia. Tee on tällä kertaa makeaa ja lämmintä. Jälleen mä juon koko litran.
Illalla on mentävä lenkille.

Uusi lukija (ja edelliset myös) ,  tervetuloa ♥

this is road to the frozen hell

Hetken aikaa mun päässä risteili vaikka minkälaisia ajatuksia, mutta kun mä istuin alas valmiina kirjoittamaan, mä sain huomata, että mun mieli on aivan tyhjä. Ulkona tuulee ja mulla on kylmä. Luojan kiitos on viikonloppu. Vaikka en mä tiedä onko se hyvä.
Mulla on nälkä. Hirvittävä nälkä joka ei lähde syömällä. Mä olen jo nyt syönyt liikaa.
Laiha tomaattikeitto ei lämmitä eikä täytä mun vatsaa. Mun on paha olla, mä tahdon pois. Mä tahdon käpertyä lämpimään syliin ja tuntea vahvat käsivarret mun ympärilläni. Ne pyyhkivät pois mun tuskan ja kylmyyden mun sydämestä, ne ovat lämpimät ja varmat. Mä tahdon olla rakastettu, mä tahdon rakastaa. Mä tiedän että mulla olisi paljon annettavaa.
Mä olen sotkussa, jota kukaan ei halua siivota. Mä uppoan syvemmälle ihanaan mereeni, eikä kukaan halua heittää mulle pelastusrengasta. Ne eivät kestä mun ongelmia. Ne eivät uskalla olla lähellä mua. Ne pelkäävät että niistä tulee mun kaltaisia. Ne pelkää että ne ei ole tarpeeksi vahvoja kestääkseen mua.

"I could be your angel . ."     " But who wants an angel with broken wings ?"

Miksi mun piti alottaa tää taas? Miksen mä voinut antaa olla? Miksen mä voi olla tyytyväinen itseeni ja elää normaalisti?

Jippu laulaa kuinka se hukkuu ilman rakkautta sekaviin öihin.

Mä olen kyyninen paska. Mä olen virhe, epäonnistunut luuseri, mä olen . . Mä . .
Mä olen puolitiessä helvettiin.

~

"Voiku mä voisin raahata sut johonki hoitoon!" , se sano. Mä näin kuinka sen silmistä kuvastui ihan aito huoli musta. "Muttakun sä et voi." Mä nauroin ja hymyilin suloisesti . Sen silmät oli tummat, melkein mustat, kun se katsoi mua. Mä näin että sitä sattui. Enkä mä välittänyt.

kill me now , please , i'm begging you , kill me

Tästä päivästä on tulossa pitkä . Luvassa on monta turhaa postausta .
Mua alkoi heikottaa, maailma rupes pyörimään mun päässä. Verensokerit oli nollassa joten ennenku mä tajusinkaa, olin vedelly naamaani ne keksit. Ja olo vaan huononi.
Sitte sain tietää, et mul ois tänään mahdollisuus nähä tää yks ihminen, MUTTA . Mun on pakko mennä vahtimaan kakaroita kerhoon, koska muute siel ei oo riittävästi ohjaajii. Mä haluan vaan kuolla, kuolla, kuolla. Tappakaa mut nyt, please. Mä en kestä tätä vitutusta ja maailman epäreiluutta. TAPPAKAA MUT !

i'm a slow dying flower, frost killing hour

Herätyskello soi ja sen ääni on repivä aamun hiljaisessa hämärässä. Mä vaiennan kellon ja jään raatona makaamaan sängylle. Mun silmät painuu kiinni, mieli yrittää tavoittaa pois lipsuvaa unta, jossa kaikki on kevyttä ja ihanaa. Mä käperryn peiton alle lämpimään pieneksi sykkyräksi ja nukahdan uudelleen. Mä en jaksa. Mä en jaksa nousta ja kohdata tulevaa päivää, joka on kylmä ja luminen, kirkasta jäätä ja pakkastuulta.

Mä en jaksa enää. Lomaan on muutama päivä, ja mä olen kuolemispisteessä. Lyhytkin päivä ilman harrastuksia tuntuu repivältä, pienetkin askareet on suunnattomia voimainkoetuksia. Mua väsyttää. Mä olen heikko, ja niin kyllästynyt tähän maailmaan. Ja mä olen juopunut typerästä toivosta ja hölmöstä rakkaudesta.

Mä tapasin J:n eilen. Pitkästä aikaa. Me käveltiin stadin lumisia katuja ristiin rastiin, eikä kummallakaan tuntunut olevan mitään sanottavaa. Me jutellaan niitä näitä, kun se yhtäkkiä pysähtyy ja katsoo mua miettivästi. "Mitä?" Mä kysyn. Mua ärsyttää kun se katsoo noin. Miettivästi ja analysoivasti. "Ei mitään." Se vastaa ja lähtee kävelemään. Mä kävelen sen vierellä ja tunnen sen katseen itsessäni. "MITÄ?" Mä kysyn. Se on hetken hiljaa ja kysyy sitten, epäröivästi ja hitaasti. "Ootsä laihtunu?" Sen katse mittailee mua ja mun sydän jättää yhden lyönnin välistä. "En todellakaan," mä naurahdan, "mistä sä sellasta keksit?" Mä hymyilen enkelimäistä, viatonta hymyäni, mutten katso sitä silmiin. "Nokun . . Sun kasvot . Ne on paljon pienemmät ku ennen." Se sanoo. "Ja sun sääret . . On kapeemmat ." Mä katson sitä kulmat koholla ja se kääntyy pois, kiinnittää huomionsa läheiseen näyteikkunaan ja mutisee jotain sairaista hinnoista, eikä kuule kun mä kuiskaan. "Joo. Olen mä laihtunut."
Mun mieli oli kevyt ja musta tuntui että mä voisin leijailla pilviin.

Nyt mun vierellä pöydällä on kolme suklaakeksiä. Mun lemppareita, joissa yhdessä on ehkä sata kaloria. Mä olen paastonnut melkein neljäkymmentä tuntia. Ja mä aion paastota vielä paljon lisää. Mä työnnän keksit ylähyllylle ja hymyilen. Mä voitan vielä. Niinkuin mulle eilen sanottiin, mä olen taistelija. Taistelija kaikilla muilla kentillä paitsi rakkauden sotatantereella. Anteeksi tyhmät kielikuvat .
Mä en tiedä olenko mä ihastunut. Tuskinpa vaan. Mä en kykene sellaisiin tunteenosoituksiin. En enää. En kaikkien niiden pettymysten jälkeen. En enää, kun sydän on tuhansina sirpaleina. Mä olen korkeintaan kiinnostunut. Ehkä. Enkä mä tiedä mitä mä teen. Muutama pitkä katse, pari kommenttia ja tykkäystä facebookissa, ja mä kuvittelen että meidän välillä on jotain. Se ois voinu olla kommentoimattakin.
Mä en tunne sitä. Mutta se tuntee ihmisiä mun menneisyydestä. Ihmisiä, joita mä en halua muistaa. Ja se viettää niiden kanssa aikaa. Mä näen kuvia siitä ja kasvoista jotka mä haluan pyyhkiä pois. Ehkä mä vaan annan olla. Kuten aina.

Mä olen paastonnut kohta neljäkymmentä tuntia. Eikä se ole vielä mitään.

spinning around

Me nauretaan ja kilistetään laseja. Kuohuviini on kuplivaa ja juovuttavaa, musiikki soi; remontin äänet hukkuu sen alle. Mä nousen, maailma kieppuu mun tanssiessa ja nauraessa. Cam istuu sängyllä, mutsi pyörii toimistotuolilla . Sillä on kädessä tölkki koffia, mulla ja Camilla viinilasit. 
Mä halaan mutsia, musta on ihanaa kun se on siinä, laihana ja röökin tuoksuisena, oudoissa vaatteissaan ja kynityissä hiuksissaan. Se nauraa, huitoo käsillä ja selittää. Ja mä rakastan sitä.

Mä siis todella tapasin mun mutsin, pitkästä aikaa kesän jälkeen. Niillä oli putkiremppa menossa, koko kämppä oli kaaoksessa, mutta hyvin me sovittiin sinne sekaan. Juotiin kuoharia ja jatkettiin siiderillä, kunnes mun täti soittaa että "hei, muistathan tulla sitte finskille sinne konserttiin . ." Lähettii sitte Camin kanssa kännissä ku käet Puksun juna-asemalle ja onnistuttiin selvii stadiin. Mä saavuin finskille reippaat 20 min myöhässä ja oli ihanaa selittää sielä vartijoille sun muille että joo , mulla on lippu tuolla narikassa, joo, olen menossa kuuntelemaan. . Silmät seiso, mä en . Mä haisin kilsan päähän viinalta ja röökiltä. Thank God konsertti kesti sen aikaa että selvisin siinä astetta parempaan kuntoon. Päädyin serkuille yöks, sieltä tänä aamuna takas himaa, naama paikoillee, hiuksiin uus väri, mekko päälle ja tuomiokirkkoon soittamaan.

Huomenna ois tarkotus mennä lasketteleen Vihtiin Camin kanssa, katotaa selvitäänkö sieltä hengissä..

it's snowing

Mä näin unta mutsista, virran mukana pois ajelehtivista nuoteista ja huterasti rakennetuista torneista . Se uni oli niin todentuntuinen, että mun herätessäni kellon soimiseen mä olin varma että kaikki oli tapahtunut .
Ulkona leijuu hiljalleen lumihiutaleita maahan. Mä riisuudun ja astun vaa'alle, aivan alasti, peläten hämärässä näkemiäni mustia digitaalisilmiä. Mä suljen omat silmäni ja rukoilen. -400 g eilisestä, vaaka ilmoittaa. Mä en voi uskoa sitä. Ei voi olla todellista . Mä astun vaa'alle uudestaan ja saan saman vastauksen julki lausumattomaan kysymykseeni. Onko tää totta ?
Mä katson itseäni peilistä. Maha on pienentynyt, solisluut erottuvat entistä selkeämmin. Mun katse jää viipyilemään mun rinnoille, joita mä vihaan. Ne eivät edes ole rinnat. Muodottomat puikulat joita mä häpeän. Mutta mitä jos mun laihtuessa niistä tulee vielä hirveämmät ? "Oletko sä sitten mieluummin läski ja isorintainen kuin laiha, siro, kevyt ja pienirintainen ?" Mä kysyn itseltäni. "Moni on sua paljon laihempi ja niilläkin on ihan hyvät rinnat . ." Niin kai sitten .
Ensimmäistä kertaa mua arveluttaa , vaan ei kauaa . "Tavoite on vielä niin kaukana. Sä et voi lopettaa nyt. Ryhdistäydy, senkin läski. "

killing me softly ~

Aamu on kylmä, pimeä ja tummanharmaa. Mä istun autossa, radio soittaa joululauluja. Mua väsyttää ja palelee; edessä oleva 7 tunnin koulupäivä tuntuu ylivoimaiselta. Mä mietin mutsia, jonka mä sain kuulle olevan jotenkuten maisemissa ja hengissä. Missä, sitä mä en tiennyt. Me istutaan hiljaisina, tien niellessä meitä. Ekat tunnit on köksää. Mä suljen silmäni ja toivon että voisin haihtua pois. Mä en tule olemaan lauantaina 700 g kevyempi. Mä en pysty siihen.

Luokassa on hiljaista. Kuuluu vain kynien rapinaa, muutama tuskastunut huokaus, sitten vimmattua kumittamista. Kello tikittää väsyneesti vartin yli kymmentä, ulkona on sinistä ja kylmää. Mun päätä särkee, enkä mä tajua äikän kielioppia. Me ollaan väsyneitä ja unisia villasukissamme ja pehmeissä neuleissamme. On joulukuun toinen ja mun paino on sama kuin eilen.

Tehtäviä aletaan tarkistaa ja mä viittaan. Vastaus on oikea, mun ääni on vakaa. Tietenkin.
Seuraavalla tunnilla on ruotsin sanakoe. Mä en osaa, mä en ole lukenut. Mä unohdin. Mä en jaksanut.

Vielä 11 päivää, ja mä olen hetkellisesti vapaa. 11 päivää, kyllä mä sen kestän . . Pakkohan mun on.
Kello soi. Ihmiset kolistelevat pulpeteissaan, nauravat ja hölisevät . Mä olen jäätynyttä silkkivillaa ja sinistä pumpulia.

Puolikas täytetty paprika, 1 dumle, 1 mentos-fruit pötkö, lasi mehua, muutama haukku pizzaa ja maailman pienin joulutorttu. Kuppi kaakaota, light colaa ja pullaviipale. Mä olen läski. Siinä se. 30 min luistelua ja kaupungilla sun muualla ravaamista koko päivä . Mä en uskalla edes ajatella, onko mun paino noussut huomenna . Mä en kestäis sitä.

i swear to you , i'll never eat again

Me istutaan ruotsintunnilla luokanvalvojan kirjoittaessa taululle kielioppia. Mua palelee ja heikottaa; mun olo on paskan ankea ja maailma kieppuu mun silmissä. Kylmät väreet kiirii pitkin mun selkää . Onneksi mä istun takana . Kukaan ei näe kun mä käärin hupparia paremmin ylleni. Ulkona on aavistus iltapäivän kylmästä, sinisestä hämärästä, joka hiipii ikkunan taakse jäisenä ja hyytävänä . Mun on kylmä . Ajatukset vie mua jonnekin kauas, mä leijailen kohti avaruutta. Mä tunnen katseet itsessäni ja kuulen opettajan äänen. Mä havahdun ja katson sitä silmät tyhjinä. Se katsoo mua, ollen varma siitä että mä tiedän. Ainahan mä tiedän. Kärsivällisesti se toistaa kysymyksen, johon mä en osaa vastata . Mä painan katseeni . Ei, mulla ei ole tehtäväpaperia . Joo, kyllä mä olen tehnyt sen. Se hymyilee ja sanoo ettei haittaa . Silti sen silmissä näkyy ihmetys. Ainahan mä tiedän . . Mut jätetään rauhaan ja mä tiedän ettei se kysy multa uudestaan . Joku vastaa mun puolesta , mä tunnistan lapsellisen äänen ja väärän vastauksen .

Meille jaetaan kuullunymmärtämiskokeet . Mä katson paperia ja yritän tajuta kysymyksiä. Nauha alkaa pyöriä, se soljuu mun tajuntaan enkä mä ymmärrä sitä. Paperi pysyy tyhjänä.
Mun on kylmä , ihmiset mun ympärillä on kylmää foliota ja muovia teennäisine hymyineen . Mä tahdon pois.

~

On pimeetä kun me lähdetään veistoluokasta. Mua väsyttää, sisukset tuntuu kääntyneen ympäri ja mua heikottaa . Cam kävelee mun vierellä valkoisessa takissa ja me löpistään kevyesti niitä näitä . Mun jalat on lyijyä ja metsä meidän vierellä pimeä. Mun olo on kuin hakatulla ja jokainen askel on tuskaa kun me astutaan bussiin ja rojahdetaan takapenkille lähtien kohti keskustan valoja, ääniä ja ihmisiä. Mä haluan haihtua pois kylmään avaruuteen , olla olemassa , tuntematta mitään .

Mä paastosin puoli kuuteen asti, jolloin mä söin puolikkaan riisipiirakan ja vähän banaania. Mä löysin täydellisen pikkumustan itsenäisyyspäiväjuhliin joihin mut kutsuttiin soittamaan , ja seisoin kerrankin sovituskopin julmissa valoissa ylläni mekko , joka ei saanut mua näyttämään hirveän isolta . Se oli mustaa silkkiä ja satiinia , ja hetken aikaa mä tunsin itseni prinsessaksi. Mustaksi, surulliseksi, kalpeaksi prinsessaksi. Se mekko ylläni mä olin joku aivan muu.
Illemmalla oli teorian pikkujoulunyyttärit ja mä muistan vieläkin mitä söin . Kaksi toffeeraetta, kuusi dumlea, neljä fanipalaa, yhden kaurakeksin ja lasin mehua. Mua yököttää, ne painaa mun sisuksissa, valuu mun verenkiertoon ja juuttuu läskiksi mun kehoon. Mä vihaan itseäni niiden takia .

Ilta on kylmä ja jäinen kun mä istun bussissa matkalla kotiin. Keskustan valot vilkkuu mun ympärillä. Taivas on tummaa harmaata ja punaista ja mä olen väsynyt. Niin väsynyt että voisin itkeä ja valahtaa myttynä maahan, valua viemäriin .
Faijan ikkunassa on valo. Mä katson sitä ja mun sydäntä pistää . Mä olen väsynyt . Niin väsynyt .

Lauantaina mä aion säteillä. Mä olen kaunis ja hento mustassa mekossani, mun huulet on ruusuiset ja hiukset tuoksuvat . Mä soitan kauniisti , mä olen elegantti ja ihana . Lauantaina mä painan tasan 700 g vähemmän kuin nyt . Lauantaina on se päivä jolloin mä olen pudottanut 6 kg elokuusta . Se on vähän , mä tiedän sen . Mä olisin pystynyt parempaankin . Ja myös huonompaan . Paino on alhaisempi kuin viikkoihin . Mä olen tyytyväinen . . Ja tahdon enemmän .

jos se ei vahvista , niin se tappaa

"Se palas sielt vankilasta vahvempana ihmisenä. Siitä oli tullu eheämpi persoona. Se teki itestään vahvemman kaikkien niiden vastoinkäymisten jälkeen . "

Ehkä mä voin jonain päivänä huomata, että musta on tullut vahvempi. Että kaiken tän jälkeen mä olen kuivilla, uituani kauan tässä ihanassa, salakavalassa meressä haikalojen kanssa. Ehkä mun jalat vielä tapaavat maan ja mä voin liukastella niljaisia kiviä pitkin rannalle, tuntea tuulen ja auringon. Ehkä mä joskus vapaudun omasta vankilastani ja saan huomata olevani vahvempi ja eheämpi kuin koskaan . Ehkä mä käännän vastoinkäymiset edukseni ja olen voittaja . Ehkä joskus .

Nyt mä olen hyvällä tuulella . Mun ihanassa meressäni on saarekkeita, joille mä rantaudun kun sää on tyyni, kun meri on kirkasta turkoosia, eikä tummaa harmaata.

Mutta ihana meri on vaarallisin nähdä, sillä se herättää tulevien seikkailujen janon.

Ja mun olo on väkivaltainen, mutta silti varmaan onnellinen. Niin ihanasti itsetuhoinen , ja suloinen .

mom and daddy look , it's your little girl , starving for perfection

Mulle jäi Tukholmasta käteen muutama valokuva joita en jaksanu siirtää koneelle, pari vaatetta, tuliaiskarkkeja , turvonnu sekä muutama mukava muisto lisää . Laivan seisova pöytä oli tajunnan räjäyttävä , as u know , ja viikonlopun mässäyksen jälkeen paino oli siltiki samassa lukemassa ku ennen matkaa .
Että mä olen hyvä.

I'm tired , i'm weary , i could sleep for a thousand years . .
Mä olen väsynyt . Väsynyt siihen , miten elämä potkii mua päähän ja rajusti , väsynyt tavoittelemaan täydellisyyttä . Silti mä meen eteenpäin . Suoritan , suoritan ja suoritan . Mä tahdon olla täydellinen . Ja jos mä en ole , mä rankaisen itseäni . Mä tahdon olla se, jota kadehditaan . Joten mä suoritan , asetan itelleni tavoitteita aina vaan korkeammalle , ruoskin itseäni säälittä . Mun on laihduttava , mun on oltava hyvä koulussa . Mulla on kaksi viikkoa aikaa tehdä sävellys valmiiksi , mulla on kolme koetta vielä tulossa , enkä mä pääse esiintymään Kanneltaloon lauluyhtyeiden konserttiin jonne mä olen harjoitellut koko syksyn . Tapsa sano , ettei kannata hosua vaan tehdä biisi valmiiksi - ja kyllähän mä sen pointin ymmärrän . Samaiseen konserttiin tulis ohjelmatoimistojen isoja kihoja ja lehdistö . Tietenkään mä en haluais failata siellä .
Kun nyt kerran alotin tän epäjärjestelmällisen purkautumisen , ni annetaan sitte tulla ja kunnolla .

Faijan ikkunassa oli valo , kun mä ajoin siitä ratikalla ohi . Kaks kolmasosaa vuodesta . Mulla on ikävä sitä . Kaikkea sitä mitä me tehtiin , kaikkea sitä mikä jäi tekemättä . Mulla on ikävä sen punasta pipoo , harmaita verkkareita ja tatuoituja käsivarsia . Mulla on ikävä sen kiharaa tukkaa, rempseetä naurua ja partaa .
Mä en tiedä missä mutsi on . Mä en tiedä edes et onko se elossa . Mulla on ikävä sitäkin . Mä yritin muistella , millon viimeks sain halata sen luista kroppaa , millon viimeks mä pörrötin sen psykedeelisesti kynittyjä hiuksia . Mä en kyennyt muistamaan . Ja mä itkin . Itkin niinkuin lapsena joskus , kun kaaduin ja satutin itteni . Paitsi että kukaan ei tullu puhaltaa kipua pois . Kukaan ei laittanu laastaria ja sanonu että 'kyllä se siitä paranee ' . Ei . Mä olen yksin tän tuskani kanssa ja yritän hallita sitä sen kasvaessa mun sisällä . Ja kun mä en pysty kontrolloimaan sitä , se purskahtaa musta ulos itkukohtauksena tai kiukunpuuskana , tai niinkuin nyt , äärettömänä väsymyksenä .

Mä tahdon vaan pois . Mä en jaksa tuntea enää .

eenie meenie

Pääsen huomenna vaihtaa hetkeks maisemaa laivan viedessä mut Tukholmaan. Rimmas. Ainaki melkee.

Sekava päivä . Oon ollu järjettömän ilonen samal ku kaikki on iha sotkussa. En osaa käsitellä omii tunteitani, en tiiä mitä tunnen vai tunnenko mitää . J tuli puhuu mulle ja yritti pitää jotai psykologista istuntoo. Samalla ku se väitti et tietää mitä mä tunnen, mä toivotin sen hornan tuuttiin ja vittuun mun elämästä. Paskat se mistään mitään tietää. "Et sä vois nyt vaa myöntää et mä oon oikees, kyl mä tiiän et sul on tunteit sitä kohtaa . . Yrität vaa kieltää iteltäs kaiken . . " ja "Tiiätsä ees mitä sä haluut elämält?"

Niinpä. Tiedänkö mä? En kai. Tai tiedän . Vai tiedänkö sittenkää ? Onko mulla tunteita ? Eikö ? Olenko mä varma? Mä oon joutunu pettyy ihmisiin niin monta kertaa ja saanut turpiini niin pahasti, etten uskalla luottaa. En anna itelleni ihastuu. Inhoon koko sanaa . Mä olen jääprinsessa . En mä välitä kenestäkään . En halua välittää . Mä en halua että muhun sattuu enää . Mä en löydä koskaan täydellistä tyyppii , joten miksen vois vaa päästää irti ja antaa elämän viedä ? Elää vaa ja kattoo mitä tapahtuu . 'Mutku se on liian sitä . . Ja liian tätä . . Ja . . ' Mikä mua vaivaa ? Miks oon tälläne sekava ?
"Sussa ei oo mitää järkee," se sano . "Pitäskö sitte?"

Paino pudonnu ihanasti eilisest , toivottavast sama linja jatkuu .

she's falling apart

Mä istun kirjotuspöydän ääressä kynttilöiden valossa. Mun edessä lojuu matikankaavoja ja laskin. Ne puhuu kieltä, jota mä en ymmärrä.

Ulkona sataa lunta. Siellä on kylmää ja tuulista. Lampuissa on jääpuikkoja. Mä katson ulos ja palaan viime talveen, jolloin kaikki tuntui helpolta ja kevyeltä. Mä en tehnyt mitään. Mun ei tarvinnut. Mun paino putosi muutenkin. Mä olin vahva. Mä olin karkaistua lasia, voittamaton omassa särkyvyydessäni.

Mä keitän litran laihariteetä, kietoudun villatakkiin ja yritän olla palelematta. Tee höyryää kupissa; sen tuoksu on vahva ja makea, enkä mä pidä siitä. Ulkona tuulee ja se tuuli lävistää mun sydämen. Mun on kylmä enkä mä ymmärrä matikkaa. Mä katson teekupin mustaan pohjaan ja näen oman heijastukseni. Kaikki on sekavaa ja kylmää eikä mun paino putoa. Mä lihon, kunnes olen muodotonta massaa. Tee maistuu heinälle ja ruoholle ja se polttaa mun kieltä.
Mä luen läpi vanhat blogitekstit ja vihaan niitä. Ne ei ole mun kirjoittamia. Ne on kirjoittanut joku muu joskus kauan sitten. Enkä mä pidä siitä jostakusta.  Mä en halua sitä elämääni. Mä tahdon sen pois.
Mulla on kylmä, ulkona tuulee ja kaikki on valkoista, jäistä ja sekavaa .


~


Mä päästän pakkasen huoneeseen ja se puree muhun kiinni eikä päästä irti. Tee on liian hautunutta ja se kuvottaa mua . Mä juon koko litran . Kynttilä sammuu ja automaattina mä sytytän uuden. Mun on paha olla. Mä kelaan päivän syömisiä ja tolkutan itelleni että ne on ihan okei. Vaan kun ne ei ole. Mä olen syönyt liian paljon, liian kauan. Mun on lopetettava. Mä haluan olla se, joka mä olin. Mä olin vahva ja lasinen. Kylmää, kiiltävää kristallia.
Mä haluan kävellä lumella jättämättä jälkiä. Mä haluan tempautua kylmän tuulen mukaan ja tanssia lumihiutaleiden kanssa.

my only wish . .

No more lives torn apart , that wars would never start . And time would heal all hearts , and everyone would have a friend . Everyone would have a friend , right would always win and love would never end . . This is my grown up  christmas list .

Joulufiiliksillä jatkan edelleen . Fiilistelen kynttilöiden ja musan kanssa ku ulkona sataa lunta . <3 Kävin tänää Kodin 1:sessä ja sieltä mukaan tarttu punasia tuikkukippoja , kynttilöitä , jouluvalot , taulun kehykset sekä kaks tosi söpöö metallista cd/dvd-hyllyä , väreinä pinkki ja musta . Tänää sain myös kauan kaivatun kirjotuspöydän paikalleen . Pääsin siis sisustelee pikkasen ja tykkäsin älyttömästi lopputuloksista . Vielä ku sais seinällejotkut kivat hyllyt ja lattialle tulevan lampun , ni mun linnani ois täydellinen <3

Varmaan pakko ottaa puheeks aihe , joka on ollu vähä syrjässä jonkin aikaa . Eli siis . . Laihtuminen . Mä en itseasiassa oo ajatellu sitä pitkään aikaan , vaikka ennen tätä viikon kipeenä-olo-jaksoo sain todeta et paino on noussu pari kiloo . Se yksinää riittää tekeen mut sekopäiseks . Laiska ja läski ku olen , ni lenkillä käynti ei oo innostanu sen jälkee tuli kylmä , sauvomassa kävin pari kertaa , ja kunha lähikenttä jäädytetään , ni vaihan lenksut luisteluun . Keuhkot ei nimittäi kestä kylmässä juoksemista . Sauvomassa vois käydä , kunha voimat tästä paranee . Tarkotus ois myös testata Cayenne Kromi valmistetta , ilmaseks ku saan ni mikä ettei , olkoot kuin puppua tahansa . Suunnitelmissa ois saada pois 5 g jouluks , ja tiiän pystyväni siihen jos vaan kontrolli pitää . . Anyway , oli kiva ylläri huomata että kipeenä kun en oo syöny mitää , se näky myös vaa'alla . Paino oli ihan siedettävissä lukemissa , ei tarvinu harkita harakirii niiden lukujen takii . Nyt tosin on päällä hirvee menkkaturvotus , et kunhan se saadaan pois ni mä jatkan positiivisin mielin alemmas noissa lukemissa . .

Mitäs muuta ? Passitin mummon kauppaan ja kunha se sieltä raahustaa , alan toivottavasti tekee paahdettui manteleita . Jos nimittäi meiän lähikaupasta löytyy sellanen ihme ku kokonaiset kuorimattomat mantelit . .
Huomenna serkun 11-v synttärit jonne mä aion raahautuu , koko päivä menee varmaanki sielä . Pelottaa jo ajatuski siit työmäärästä mikä mun pitäs tehä koulun suhtee . Jos yks päivä on jo tarpeeks paha , en haluu ees ajatella et mitä kaikkee neljään pvään mahtuu . Lisäks vois kerranki harjotella soittoläksyt läpi . . Ja lukee kokeisiin . . Mulla jäi viikolla kaks laulutuntii välistä ja vitutus on suuri , joulukuun alussa ois tärkee konsertti ja siel on oltava priimakunnossa . Pelottaa et kelpuuttaako Tapsa mut sinne jos sitä biisii ei saada hiottuu kuntoo . Eikä sitä saada jos mä jatkan tätä linjaa . Täytyy vaa toivoo parast ja pelätä pahint . . (:
En taaskaa jaksanu ottaa kuvia mistään , anteeks siitä . .

joulukuumetta - vai kuumeessa ?

Olipas sujuva otsikko. Ihan mua . Itseasiassa mä oon ollut erittäin sujuva koko viikon . Ja sehän tarkottaa siis kipeenä himassa makaamista , täykkäreiden kattomista ja . . Eipä oikein muuta . Tosin mä olin keskiviikkona koulussa ja käväsin sen jälkeen stadissaki , mut siihen se sit jäiki , ku tulin entistä kipeemmäks. Anttilasta mukaan tarttu täykkäreiden kolmas tuotantokausi (vihdoinki!) ja tölläsin sen läpi . Tietenki siis sen jälkeen ku olin saanu katottua ykkösen ja kakkosen :D Oon vaan niin totaalisen , täydellisen peruuttamattomasti koukussa siihen sarjaan . Tavote ois saada kaikki tuotantokaudet ja pitää täykkäri maratoni jonkun frendin kanssa . Ihana idea . Mitäs muuta ? Mä alan akottua . Nössöytyä . Tai sitten mä olen katsonut liikaa suosikkisarjaani ja alan käyttäytyä itekki niinku desperate housewife . Just kidding . . Nojaa . Hyvää ne ei mun psyykeelle tee , sillä mä , antijouluihminen päästä varpaisiin oon ensimmäistä kertaa hullaantunu joulusta oikeen kunnolla . Mä askartelin meidän oveen maailman söpöimmän kranssin , (kuvia ehkä joskus tulossa) taiteilin lumihiutaleita parvekkeen oveen , huovutin pari kivaa joulukoristetta ja kaivoin jouluvalot, lyhdyt ja kynttilät esiin , sekä muutaman semmosen kivan valohärdellin . Joo , anteeks . Jos joku joskus ihmettelee että minkä takia joku hörhö on ripustanut marraskuun puolivälissä jouluvaloja ikkunaansa , niin sorry , se olen varmaankin mä . Kaiken tän lisäks mä tein jotain tosi kummallista . Jotain , mikä on täysin vastaan mun luonnetta . Mä siivosin . Funny . Ja sen lisäks mä suunnittelin tekeväni piparitaikinan , paahdettuja manteleita , piparitalon ja joulukortteja . Musta tuntuu että mä alan todella seota . Mikä ei tietenkään olis ensimmäinen kerta . Mä vaan . . En oo oikeestaan koskaan saanut joulusta irti paljon mitään . Ja nyt mä en malta odottaa . Tai sitten mun ihana täti , joka on jouluihminen jos joku , on jotenki onnistunu tartuttaa tän taudin muhun . . Anyway , tää teksti alkaa olla sen verran sujuvaa , että mä lähden kattomaan tulisko telkusta mitään . . Täykkäreiden neljättä tuotantokautta odotellessa . . (;




Onhan toi vähä ällönmakee mut . . On vaa sellane fiilis <3

ciao bella !

Joku on niin täpinöissään että hyvä ku tuolilla pysyy . Sain nimittäi just kuulla et lähen hiihtolomalla Roomaan enon, kummitädin ja niiden lapsen kanssa . Roomaan ! Kelatkaa nyt ! Mä joka en ikinä käy missään ! Mitä ny Tallinnassa ja koht ois Tukholman reissu tulossa . . Ja keväällä keikkamatkalle Latviaan musafestareille . . :D Ei mut pointti on se et en oo käyny oikeestaa missään . Chicagossa ja Ruotsissa joskus tosi pienenä , ja nyt . . Rooma . . Apua . En vaa voi uskoo . Sitä se teettää ku voittaa vakioveikkauksesta yhteensä kymppitonnin . Tänks eno ♥

Mitäs muuta ? Kipeenä lösötän himassa , koko päivä on menny telkkarii katellessa ja syödessä (=lihoessa) ja sillai . Vituttaa , just ku pääsin kehumasta mite hyvi oon pysyny terveenä . Kiitti vaa . Kuukauden kuluttuu ois tärkee konsertti mihin tulee vaik mitä viihdealan tyyppei yms yms , ja arvatkaa kuka ei pääse treeneihi helvetillisen kurkkukivun takii . Kouluunkaa en jaksa raahautuu , on vaa neljä tuntii , eikä oikeestaan mitään tärkeetä .
Muttajoo . Väsyttää ja olo on sen verran hutera, et en jaksa kirjotella mitään kilometripostausta , vaan lopetan tän tähän ja alan googlettelee nähtävyyksii jotka siel Roomassa on käytävä chekkaamassa . Colosseum ainaki , ja Pantheon . . Ja Pietarinkirkko . . Rooma , ikuinen kaupunki ♥ !

// edit , puol tuntia myöhemmin .
Ja sain muute justiinsa tietää et mun eksä on menossa Roomaan samaan aikaan & et mun kummitäti varailee parhaillaan lentoja . Here I come , Rome ! ♥

go ahead . go ahead and tell them , what i hoped would be impossible .

Jos ihminen haluaa jotakin todella kovasti , miksei hän taistele sen puolesta ? Miksei hän tee asian hyväksi mitään ? Jos kerta se, mitä haluaa, on tärkeämpää kuin mikään muu ? Jos kerran on valmis tekemään mitä vaan sen puolesta , - vaikka kuolemaan .

Mä lihon . Mä lihon , enkä tee asialle mitään . Kaikki tuntuu niin ylivoimaselta - ja epätodelliselta . Mä palaan viime kevääseen , jolloin mä olin kevyt kuin höyhen , pieni ja hento . Mitä mä olen nyt ? Lihava . Läski. Löllyvä ja lyllyvä selluliitin peitossa oleva mursu . Miksen mä pysty tähän ? Vaikka mä tiedän että ainoastaan mä itse olen itseni esteenä . Vaikka kukaan muu ei voi pysäyttää mua , paitsi mä itse . Mä olen pystynyt tähän ennenkin . Miksi mä en enää pystyisi ? Mä luulin olevani taistelija . Mä luulin olevani vahva . Ilmeisesti mä luulin väärin . Mä olen pettänyt itseni jälleen . Missä mun motivaationi on ? Missä mun itsekurini on ? Missä mun tahdonvoimani on ? Missä mä olen ? Kuka mä olen ? Miksi mä olen ? Ja miksi musta tuli tällainen ?

Mä otan puhelimen käteeni ja valitsen numeron . Mun sydän läpättää . Jos se vaikka sittenkin . .
Linjan toisessa päässä kalsea naisääni kertoo sieluttomalla äänellään mulle , ettei numeroon juuri nyt saada yhteyttä . Juuri nyt . . Mutta eihän siihen saanut yhteyttä eilenkään . Eikä toissapäivänä . Eikä viime viikolla . Ei kaksi viikkoa sitten . Ei viime kuussa .

Mä istun ikkunalaudalla ja annan hengitykseni huurtaa lasin . Mä istun ja katselen yötä . Mä ajattelen itseäni . Elämää . Ihmisiä . Suuria unelmia , jotka liukuvat hiekan  tavoin mun käsistäni , vaikka mä yritän pidellä kiinni. Mä mietin , miksen mä taistele unelmani puolesta . Mä yritän muistella , milloin musta tuli heikko. Päiväkirja vie mut kauas viime kevääseen ja syksyyn .

"Mä leikin tulella ja räjähteillä, vaikka tiedän että loppujenlopuks mua sattuu."

Tekstit on kirjoittanut joku ihan muu . Se joku oli vahva ja lasinen , eikä se välittänyt siitä mitä elämä heitti tielle . Mä haluan löytää sen henkilön uudestaan ja kysyä siltä muutamia neuvoja .

what the f*ck , it's friday again ?

Onks siitä tosiaanki viikko, ku viimeks kirjotin ? Ei oo ees todellista . Nyt sitte postailen senki edestä.

Kuluneeseen viikkoon on mahtunu vaikka mitä. Maanantaina laulu- ja soittotunti , tiistaina ruotsinkoe ja opinnäytekonsertti, keskiviikkona teoria ja torstaina kerhoilua Miiran ja Lotan kanssa. Lisäks oon vieraillu muutamaan kertaan Hakaniemen etnisissä kaupoissa, ja pakko vaan todeta että ne on rakkaus . ♥ En keksi käyttötarkotusta varmaan ees puolille niistä kaikista ihmeellisyyksistä , mut jokin niissä vaan viehättää . Ostin mm. kaffirlimen lehtiä thaikkuruokiin, punaista ja vihreetä currypastea , cappuccino-karkkeja ja nuudeleita . Mulla menis ikuisuus kun yrittäisin kertoa ja selventää mitä kaikkea sieltä saa , joten en ees yritä .

Tänään mä olenkin sitte viettänyt jälleen varsin menevää perjantaita . . Olin nimittäin lapsenvahtina :D Muut bilettää , mä istun sohvannurkassa lukemassa muumeja ja maalaamassa vesiväreillä. Olin puol neljästä puol kymmeneen leikittämässä mun kummitädin ja enon lapsosta , ja pakko myöntää että se kakara on maailman sulosin kolmevuotias riiviö. Ihan kivaa siellä oli, sain vaivanpalkkaa 20 e, ruoan, sekä omasta mielestäni aivan törkeen makeet saappaat , joita mun kummitäti ei voinut käyttää ku se sai niistä selkäkipuja . Kuvia niistä voisin yrittää tunkee tänne huomenissa, jos valosan aikaan saisin napsastua muutaman järkevän kuvan. Lisäks lupasin mennä kummitädilleni siivoomaan , pientä palkkaa vastaan ofc , se kun ei ite jaksa aina siivota jne .

Mitäs vielä ? Oon poikkeuksellisen onnellinen , koska ollaan lähennytty huomattavasti erään vanhan frendin kanssa, vaikka viime vuonna meiän välit viileni niin ettei edes moikattu toisiamme . Mun onnellisuutta laskee se, ettei mutsista eikä faijasta ole kuulunut mitään . Niitäkin voisi jossain postauksessa ehkä pohtia , nyt en sitä jaksa tehdä . Voipi olla että mä suljen koneen , painelen suihkuun ja käperryn peiton alle nuunumaan. Erittäin lennokas tapa viettää perjantai-iltaa, mutta minkäs teet . Huomenissa vois ehkä kehitellä jotain aktiviteettia . . Jos jaksaa . (;
Huomenna vois sitte

freaky friday

Mua ei todellakaan huvita kirjottaa , ei nii yhtää . Päässä ei pyöri mitään muuta ku stressi koulusta ja matikankokeesta jonka arvosanan haluun tietää . Tänään ollu muutenki nii hektistä menoa ettei mitää rajaa . Huomas kyllä et on perjantai , jutut jotai nii laadukasta ja muutenki tunnelma melkosen sekava . Koulussa siis .
Tein tänää vihdoinki kaks koetta jotka oli jääny roikkumaan , toinen enkusta ja toinen matikan uusinta , ku yritän korottaa numeroa . Meillä siis oli sillai että neljä vkoa matikanjaksoa ja joka perjantai koe . Neljä koetta siis yhteensä , ja yhen niistä sai uusia jos halus . Kelasin aluks etten jaksa alkaa lukemaan uudestaan niit juttui , päätin olla tyytyväinen ysiin , jonka mä näillä näkymin siitä kurssista sain . Sitte totesin et helvetti jos mulle kerta oikee tyrkytetään mahollisuutta parantaa sitä numeroa , ni miks mä en yrittäis ? Tai ku en voi menettää mitää . Nyt on muutenki tärkeetä saada hyvii numeroita , muutaman kuukauden päässä siintää yhteishaku ja mä tosiaankin haluan pois meiän koulusta . Hellun luonnontiedelinja ois unelma , kattoo nyt et miten käy . Sama sen tyhmän matikan kokeen kanssa . Ärsyttävää stressata koko viikonloppu ; istun koneella ja käyn wilmassa viiden minuutin välein , ku se maikka lupas laittaa mulle viestiä et miten meni . Tarvin 4 pistettä enemmä ku viime kokeesta , ja numero nousee . Hikke ku oon . Raivostuttaa se enkku , olin aamulla henkisesti varautunu tekee sen matikankokeen , psyykkasin itteni siihe fiiliksee ja tää yks tohelo pläjäyttää enkun paperit mun eteen , ku olin vartavasten kelannu et ei mun tarvi siihe lukee , ku se on nii helppoo ja ehin lukee jollai välkäl . Ja paskat . Kaikkia kiinnostaa nii suuresti ja sillee . Hyvä ku itekkää tajuun mitä oon kirjottanu .

Olin muute eilen eka kertaa duuniharjottelussa , ja kivaa oli (; Musta siis tulee kerhonohjaaja , harjottelen jouluun asti ja jos hyvin käy , alan tammikuussa vetää omaa kerhoa ohjaajaparin kanssa (: Miiran ja Lotan kanssa siis vedettiin eilen kokkikerhoa ja täytyy sanoo et kyl ne kakrut osaa aika sulosia olla ;D repeiltiin niin pahasti ettei mitään rajaa . Vaik on osa aika raivostuttaviiki . Nojoo , syötiin siel sitte pestopastaa ja suklaajäätelöö (näin mä toteutan paastosuunnitelmaani) ja naurettiin hulluna . (: Duuniaika pikkasen veny , puhe oli että puol viidestä puol seittemään , ni mehä oltii siel vielä seittemän jälkee . .

Mitäs sitte ? Voisin vaihteeks ruotia mun elämää - jota mulla ei todistettavasti ole . Perjantai-ilta , kello 20 vaille kymmenen ja mä istun himassa . En ees viitti kuvailla tätä fiilistä . No , ei se mitää kunha en kerro kenellekää  .. Huomena aateltii järkätä jotai kivaa Lotan kanssa , mahdollisesti leffaan , ja niille/meille tai jotain . Mut se ei tätä iltaa enää pelasta . Istun himassa ja tappelen noiden vanhojen pierujen kanssa . Ihan tosi , ne ei muista millasta oli olla nuori . Tai ehkei ne oo koskaan ollukkaa nuoria . . Tai . .

don't stop the music

Kerranki iha siedettävä sunnuntai . Käytii Lotan kanssa stadissa ja idässä tuhlailemassa . Ostin O.P.I:n päällyslakan , manikyyritippejä , tosi söpöt vaaleenpuna-valkoruudulliset kengännauhat , sekä 5 levyä . (Kuvia ostoksista yritin ottaa , mut kamera ei ollu kauheen yhteistyöhaluinen ..  ) En yleensä ostele levyjä , vaan hankin musan muualta , mut Sokoksella eksyttiin sellaselle alelaarille mistä tarttu mukaan neljä levyy , jotka makso yhteensä 8 e :D Backyard Babies - Them xx , Sunrise Avenue - Popgasm , So Called Plan - December turns to Fall ja Jonas Brothersin A Little Bit Longer . Outoo sinänsä , etten oikeestaan erityisemmin kuuntele mitään noista , etenkää mitää Sunrise Avenueta , mut jotenki ne vaan kuiteki tuli ostettua . Varmaa just siks ettei hintaa ollu paljo mitää . Itiksen Megastoresta löysinki sitte Nickelbackin All The Right Reasons - albumin , jota oon himoinnu jonkun aikaa . Itiksestä palloiltiin meille popitteleen uusia levyjä - ja vähän vanhojaki . Kaivoin esille puolivahingossa Las Ketchupin levyn , jota oli sitte pakko kuunnella . Ja aika nostalgistahan se oli . Lakkailtiin sitte kynsiä , mä väkersin itelleni ranskalaisen manicuren ja mitä kaikkee . Päivä meni jotenki tosi nopeesti ja huomen oiski sitte kouluu pitkäst aikaa . Pitäs vissii kirjotella viel jotain , mut arvatkaa vaa . En jaksa . (;

muutama valkoinen valhe ja lääkkeet moneen särkyyn

Himassa .
Haikee fiilis , muistelen rakkaudel kulunutta viikkoo . Viikkoo jonka aikana mä elin normaalii elämää normaalis perheessä ja pitää taukoo omast elämäst. On ne mun serkut ihania <3
Tetti loppu ja mul on vähä orpo olo . Mitäs nyt sitte ? Maanantain pitkäst aikaa kouluun , tavallaa iha kiva mennä sinne , tavallaa en jaksais . . Äsken oli iha hirveesti kaikkii ajatuksii siitä mitä kirjottelisin ja nyt pää on ihan tyhjä . Ärsyttävää .
 Rakastuin Jenni Vartiaisen ja Laura Närhen musaan ku täti sattuu kuunteleen niitä , ja löysin pari vanhaa biisiä uudestaa . Nyt oonki sitte popitellu niitä koko illan ja yrittäny kestää porukoit jotka on ihan yhtä kestämättömiä ku aina . Yritän vaa sulkee korvat ja olla niinku en oliskaa . Vartiaiselta mun tän hetken suosikit on Tuhannet mun kasvot , Malja , Kerro miltä se tuntuu ja sit tietty jo vähä kulunu Mustaa kahvia . Muitki hyvii tietty on , mut noi on ne mitkä ekana tulee mieleen . ♥ Rakastuin myös kaikkeen muuhun tänään :D Nyyhkittiin tätini Anun kanssa Järki ja Tunteet-leffa läpi (tykkään tost kursiivista . . ) ja himassa surffailin netissä ja päädyin tuijottaa Chad Kroegerin kuvaa . Jestas että se mies on komee ! Siinä vaa on sitä jotai , muutaki ku jumalainen lauluääni siis . .
Takas himaan tulemine tarkotti myös sitä et pääsin (tai jouduin) vaa'alle pitkästä aikaa . En viitti alkaa spekuloimaan sitä enempää , joten lyhyesti ja ytimekkäästi : painoo oli tullu lisää - ja paljon . Jotenki . . en kestä sitä , ja tavallaa taas haluisin vaa olla välittämättä . Tiiän kuiteki kokemuksest et tää ahdistus ei lopu ennenku paino laskee . Joten ei muuta ku näännytyskuurille takas . Onse kivaa . Enempää en jaksa nytte , tuntuu liian raskaalt alkaa ruotii läpi mun ihmissuhde kuvioitani , vaikka mieli tekis . Ehkä ens postauksessa sitte . (:

boom boom pow

Älkää kysykö otsikosta :D
Jepajee . Syysloma on ohitettu (vihdoinki!) ja TET alko eilen (maanantaina). Tuleepas noita sulkuja taas .. Postailu on jääny vähälle ja nyt ois niin hirveesti asiaa etten mitenkään pysty laittaa sitä kaikkea tähän. Tän viikon aikana uusia postauksiakaan tuskin tulee, sillä en oo kotona , vaan asustelen tetin takia serkuilla, enkä siellä jaksa raahautua koneelle. Eli siis . Meiän koulussa ei ysillä oo normaalia tettiä , vaan "sosiaalialan leiri", mikä tarkottaa sitä, että tettipaikat on joko päiväkoti tai vanhainkoti . (Jotkut , kuten minä , keksii jotain muuta mielekästä) Tämä siks , että 15-16- vuotias tuskin vielä saa mitään "oikeita" töitä , vaan yleensä ne on jotain hanttihommia, kuten kaupanhyllyjen täyttöä yms. Ellei sitten suhteilla satu saamaan jotain hyvää työpaikkaa . Anyway , meillä mennään sosiaalialalle, syynä se että just esim. päiväkodeissa ja vanhainkodeissa otetaan mielellään tettiläisiä , kun pienikin apu on tarpeen . Siksi siis sosiaaliala . Lukion tokalla on sitte ns. normaali tetti.  Ite oon Vartiokylän ala-asteella , kun täti opettaa täällä . (Opehuoneessa koneella kirjottelen tätä postausta) . Luokka on kolmonen , mutta oon myös muissa luokissa ja teen millon mitäkin , työtehtävistä en jaksa tehä listaa . Olen viihtyny ja kivaa on ollu (: Vaikken ehkä ois aluks uskonu .

Juu . Että semmosta . Sitte muihin aiheisiin .
Viime viikonloppuna oltiin kerhonohjaajakurssilla Suokissa , ja kivaa oli! Jouluun asti harjotellaan jossai kerhossa ja tammikuussa saaki sitte alkaa vetämään omaa kerhoa ohjaajaparin kanssa . Tavallaan ootan sitä tosi paljon , tavallaa pelottaa :D Sen verran karmeita juttuja vanhat kerhonohjaajat kerto kauhukakaroista mitä niiden kohalle on sattunu . Yhen kengät tuhottiin laittamalla sinne saippuaa , jossain kerhossa kaks tyttöä (kai 12 v) oli menny ikkunalle ja hinkannu toisiaan ja vilkutellu yms , ohikulkeville papoille , yks poika oli roikkunu ikkunasta . . Ja muuta sellasta . Nojuu . Mut Suokissa oli kuiteki kivaa . Alamäki alko ku sieltä päästiin pois .

En tajuu miks nää jutut tapahtuu aina mulle ja osuu just aina mun kohalle , mut kuiteski . Yritän selittää sillai et kaikki ei mee ihan solmuun . Eli .
Lauantai-iltana yks kaveri soittaa (miespuolinen) ja kysyy tosi vihasesti että mitä paskaa mä oikein olen puhunut siitä , sen luokasta ja niiden "porukasta" . Olin keskellä perhehelvettiä ja yritin pakata ku oli lähtö frendille ja tiuskasin sitte et en ehi puhuu just sillä hetkellä . Sanoin että soittas myöhemmin ja löin luurin korvaan . No siitähä se vasta helvetti oliki irrallaan . Puheluit rupes tulee ties keneltä , ainaki viis vastaamatonta laskin illalla . Olin semisti sekasin ja ymmälläni että mitäs helvettiä - omasta mielestäni en ollu sanonu yhtään mitään mistä kannattas nostaa tollanen joukkohysteria . Mentii sitte sinne frendille ja joskus illalla tää mun frendi soitti . Vastasin ja puhuttiin melko pitkään täst asiasta (se oli kuulema kuullu frendin frendiltä että mä oon sanonu sitä ja tätä ja tota) . Kiistin ja kerroin että puhe oli ollu vaa yhteisistä tutuista ja siitä että niiden "porukassa" oli muutama tyyppi josta mä en kummemmin välitä . Mielestäni asia tuli selväks ja unohdinki sen siltä osin , kunnes .
Sunnuntai-iltana olin siis tullu serkuilleni ja kännykkä oli ollu aika vähällä huomiolla - 3 puhelua ja 1 viesti . En tienny lähettäjästä mitään , mut voin kertoa et se oli sellasta tekstiä mitä en mielelläni muistele . Olin melkosen järkyttyny ja vastasin sitte jonku ajan kuluttua tälle tyypille , ihan asiallisesti ja mielestäni kohteliaasti . Sain vastauksen ja sama linja ku ekassaki viestissä , jatku . Vastasin vielä kerran ja sen jälkeen jätin asian sikseen , en kertakaikkiaan keksiny enää mitään sanottavaa . Tuntuu että mun on parempi pitää naamani poissa tietyistä paikoista . . Vituttaa niin paljon ettei kestä , tää on jo toinen kerta ku mua syytetään jostain mitä en oo tehny ja . . Voi yhyy . Ei kuulosta isolta asialta , mutta kun . Melko mutkikas juttu .

No , kaikkee sattuu ja näi . . Paska tikki , mut ei voi mitää . Nyt kuiteki lopettelen tän postauksen ja me lähetään kotia kohti (: Tai no , sinne serkuille . Heissan seuraavaan postaukseen (: <3

i left my heart somewhere . .

Rakastuin Pärnuun just niin paljon ku vaa mahollista . Tai pikemminki siihe vanhaankaupunkiin . Aivan älyttömän ihana paikka kaikkiaan . Sairaan hienoja rakennuksia ja rafloja , ehkä maailman ihanin kahvila , eikä kauneushoidot maksanu juuri mitää :D Eli . .
Perjantaina me lähettiin päivällä kahen aikaan Tallink Starilla kohti Tallinnaa . Matkan aikana me pakkotutustuttiin näihin aktiivisiin sennuihin joiden järjestämä matka oli kyseessä . (Tämä siis siksi että mummo on jäsenenä tossa yhdistyksessä ja toi matka oli sille tavallaan työmatka) . Mä olin kiistatta joukon nuorin , kaikki todellakin oli yli viiskymppisiä . Periaatteessa se ei haitannu , olo oli vähä niinku marsista tipahtaneella , mut mä totuin nopeesti ja kiertelin sitte laivalla itekseni . Tallinnassa meit venas pikkubussi johon me änkeydyttii ja lähettii ajaa kohti Pärnuu . Matka tuntu kestävän tajuttoman kaua , vaik todellisuudessa se oli ehkä jotain vähä alle 2 h . Perillä sit vietii kamat hotelli Carolinaan ja lähettii syömään Pärnun Jahtiklubille . Siinä se perjantai oikeestaan oliki .
Lauantaina sennut työskenteli työryhmissä suunnittelemassa sellast yhteisöjuttua joka tulee Kalasatamaan . Mulla ei oikeestaan oo tarkkaa tietoo et mitä ne siel teki , mut toisaalta , eipä se mua kiinnostanukkaa . Heräsin aikasin , kävin hotellin aamiaisel ja lähin kiertelee Pärnun keskustaa . Rakastuin sen pieniin katuihi ja kapeisiin jalkakäytäviin . Ja ne rakennukset . . Niin idyllisii ja ihanii . Uutta ja vanhaa vierivieres , paljon kaikkii yksityiskohtii ja hirveesti värejä . Kauppoja oli kohtalaisesti , mut jotenki en vaa ollu shoppailufiiliksellä , joten melkee mitää ei tarttunu mukaan . Apteekista löysin Femisoijaa , joka lähti messiin halvan hinnan vuoks (ja sen et mun on pitäny ostaa sitä:D) . Kauppakierroksen jälkee päädyin Piccadillyyn , maailman ihanimpaan kahvilaan . Käsintehtyjä suklaita ja yli 150 erilaista viiniä , upeit konditoriatuotteit ja juomia . Inkiväärikaakaosta tuli mun uus rakkaus , se oli niin järkyttävän hyvää etten ois osannu ees kuvitella , vaik oon itekki sotkenu kaakaoon aina jotain mausteita . Kahvilasta mä lähin Ilusalong Aiaan , josta mulle oli varattu manikyyri , pedikyyri ja kasvohoito . Siel vierähti yli kaks tuntii ja vaik kommunikointi niiden tyyppien kans oli mitä oli , mä nautin olostani :D Kasvohoidossa Kristi , joka teki sen mulle , värjäs mun ripset ja innostu vähän muotoileen mun kulmia mun sanottua että joo , voit sä niitä siistiä . Tuloksena oli se että kulmista oli lähteny puolet pois . Järkytys oli suuri ku katoin peiliin , mut myöhemmin tajusin tykkääväni näistä ihan sairaasti . Kristi oli tehny niistä parit mikä oli ihan loistavaa mulle , jolla on aina ollu eripari kulmat . :D Tääkään reissu ei muuttanu mun käsitystä kasvohoidosta , nimittäin mä voin edelleen todeta et ne , jotka ei oo käyny kasvohoidossa ottamassa manuaalista puhdistusta , ei tiedä kivusta mitään . Sattuu aivan törkeesti , vaik on se kaiken vaivan arvosta . Ripsien värjäyksestä en tykänny yhtää , vaik tulos onki kiva , ni toimenpide itessää ainaki mun kohalla melkosen kivulias . Väriainetta meni silmiin ja se kirveli ja poltti nii et oisin voinu huutaa tuskasta . Luulin jo et sokeudun tai vastaavaa . Anyway , kasvohoidon jälkeen lähin naama kirjavana hotellille ja tungin pakkelit naamaan . Sen jälkeen uudestaan kaupungille jonka jälkeen laittautuun hotellille ja sitte yhteiselle illalliselle . Me mentiin slaavilaistyyppiseen raflaan , ja voin kertoo et se oli ehkä tunnelmallisin rafla missä oon käyny . Ja komeesta tarjoilijasta plussaa ;) . Alkudrinkeiks Vana Tallin , niinku edellisenäki iltana , vaikkakin mä pyysin sen kermaversion iha vaa siks että se alkuperäinen versio oli melkosen . . Vahvaa :D Supervahvaa likööriä siis , paksuu ja makeeta . Me tilattiin ruuat ja illemmalla mä sain huomata etten ollukkaa niin seniilissä seurassa ku olin luullu olevani . Sennut lähti nahkahousuissa lattialle joraamaan kun illan livebändi alko soittaa . Mulla oli naurussa pitelemistä , mut sennuilla oli hauskaa , ja ne oli kuulema lähteny jatkoilleki jonneki . Että sellasta . Jotenki rupes tuntuun et jopa yli 6-kymppisil on enemmän elämää ku mulla . Mä painelin hotlalle ja nukahin heti sänkyyn päästyäni .
Sunnuntaina me pakattiin kamat jo aamulla , me käytiin mummon kanssa torilla, joka oli aika mielenkiintonen kokemus . Mukaan tarttu maailman ihanimmat villasukat , kaks pashmina huivia (5 e kpl!!) ja vähän muuta . Sen jälkee käytiin vielä Piccadillyssa juomassa kuumat valkosuklaajuomat ja syömässä suklaatuorejuustokakkua , jonka jälkeen vielä yhteiselle lounaalle ennen lähtöä kohti Tallinnaa . Matka meni nopeesti , ja Tallinnassa ehittiin vielä käydä kaupassa . Bershkalle en ehtiny ja se jos mikä vituttaa , mut ens kerralla sitte . . Helsinkiin me lähettiin Tallink Superstarilla josta tykkäsin aivan älyttömästi . Istuttiin koko matka siel baarissa ja sil aikaa ku sennut , joista mä huomasin tykkääväni aika paljon , jutteli , mä uppouduin omiin ajatuksiini ja siihen että mun olisi kohdattava karu totuus . Mä en ollut tehnyt koko vkloppuna muuta kuin syönyt , ja paino olisi varmasti päätähuimaavissa lukemissa . Sitten mun ajatukset siirtyki jo Tukholman risteilyyn joka olisi 40:n pvän päästä . Siihen mennessä mun olisi oltava sellaisessa kunnossa että kehtaisin mennä tanssilattialle . Muhun iski mieletön himo vaan tanssia ku hullu , kuulla musiikki ja rytmi , laivadisko tai ei . Mä en malttanut odottaa . Mä laadin itselleni pikaisesti 40:n päivän dieettiohjelman ja listan siitä mitä kaikkea mun pitäisi saada kuntoon ennen matkaa , jolle mä siis lähden serkkujeni perheen kanssa . Kokonaisuus sai nimekseen Mission 40 Days , koska mulla on tästä päivästä alkaen 40 päivää aikaa toteuttaa se . Tavotteena saada pois niin paljo ku mahollista , vähintään 5 kg . Mä tiedän pystyväni siihen , jos vaan itsekuri pitää .

Että sellanen matka . Loppuun vielä muutama kuva . .
Katumaisemia . .

 

 Ja Piccadillystä vähän kuvaa sisältä . .

 . . Ja ulkoa

with a lips of an angel ~

En tiiä , tuli vaa mielee . ♥
Postailu on jääny aika vähälle viimeaikoin , jotenki tuntuu taas et elämä on pausel eikä kukaa suostu painaa playta . Syysloma alko , vihdoinki , enkä oo oikeestaa jaksanu ajatella mitää . Paino on noussu ku raketti ja vihaan itteeni ku en saa sitä laskeen . Vittumaista . Nojoo .
Anyway , tunnin kuluttuu on lähtö Pärnuun , ihana päästä hetkeks pois näist piireist , jonneki mis voi hengittää vähä vapaammi . Ei oo fiilistä kirjottaa , ni lopetan tän postauksen tähä . Sitte enemmä kunha palaudun Suomeen , ellen sit siel pääse koneelle . (:

well , life has a funny way to sneaking up on you . .

Auto hajos = ei tarvi mennä liikkatunnille . On se kivaa .
Kai mun täytyy selittää . Pyysin kyytii Pasilan asemalle , ku oon nii järjettömän laiska et en ois jaksanu mennä julkisil . Mun ois pitäny olla siel 15 vaille 8 , ja puolelt ku oltii lähös himast , saatii todeta et auto ei käynnisty . Ja tota . . en ois ehtiny julkisil kuitenkaa joten . . Jäin himaa . Vituttaa ku oisin voinu nukkuu kaheksaan jos ois tienny :D Kymmenelt sit matikantunnille . .

only i can let myself fail

Maanantai . Taas .
Oikeesti mä oon vaa ilone et viikonloppu on ohi . Oon ruvennu pelkää niit aivan sairaast . Syynä on tietty se et viikonloput . . On katalia . Kai mun täytyy vähän selventää . Eli . Perjantaina mulla oli tarkotus olla boostipäivä , ja se suju . . No niinku ne nyt yleensä sujuu . Mä söin . Eikä siinä mitää , sehä on boostipäivän tarkotus . Lauantaina oli sit tarkotus jatkaa laihistelulinjalla jne . Jotenki vaa . . Kaikki levis käsii . Mä mässäsin lauantaina , ja sen ois ehk viel kestäny , mut . . Mun boostipäivästä tuli mässäysviikonloppu ja ku mä sit sunnuntai iltana vyöryin nukkuun , mä oisin voinu hirttää itteni verhotankoon . Se ois kuitenki ollu liian kiva loppu mulle joten mä heräsin tänäaamuna turvonneena ja puoltoist kiloo painavampana ku perjantaina . Ja sitä vitutuksen ja itseinhon määrää . Ei sitä kestä . No kelasin sit et alan taas tänää tsemppaan . Ja paskat . Mums mums vaa coctailpiirakat (=liian hyvii♥) ja omppupiirakka sun muut . Vituttaa . Voisin tehä itestäni sellase pienen woodoonuken ja rupee tökkii sitä iha vaa ajankuluks . Olo on vitun flippaava , johtuu varmaa liiallisest syömisest . Sain sentää raahattuu itteni tunnin kävelylenksulle ja huomen aion pitää paaston . Pitää vaa olla koko ajan liikentees nii et ei jää aikaa syödä . Miten mä sen järkkään , en tiiä . Opistolt on syysloma ni ei tarvi sinnekkää mennä . Tai sit voisin , jos on hyvä sää , ottaa kameran kätee ja lähtee ulos haahuileen . Tai jotain . Kattoo ny . Mut huomena on paastottava . Laulutunti oli vitun jees , ja Tapsa kehu ;) sentää jotai mikä pitää mut kiinni täs elämäs .

one , two , three ?

Kolmas postaus tänään . Olenpas mä ollut aktiivinen :D Laulutunti meni ihan kohtalaisesti , Tapsa laitto mut harjotteleen peilin eteen ilman mikkiä ja mikin kanssa , ja kai siitä jotain hyötyä oli , alan nimittäi treenaan kotonaki , ku noita peilejä kerran löytyy . Tajusin nimittäi seisovani sen mikin kans ku joku tönkkösuolattu silli , mikä ei lavalla näytä kauheen hyvältä . . Soittotunti nyt oli mitä oli , meni vähä ohi koko touhu .. Kuten aina . Himassa tapeltiin taas vaihteeks ku tulin , en tajuu miten noi vanhukset jaksaa . Tai no , mutsistahan se johtuu , joten kyl mä sen ymmärrän. Lähin sitte lenkille ja sain vihdoinki mitattuu et kuin paljo juoksen missäki ajassa . 2 km taittuu n. 15 minuutissa , joten mun tuntivauhti on siinä 8 km:n paikkeilla . Aika surkeeta , mut kyl se siitä paranee . . Päivän safkaamiset on menny aika hyvin , ja iltapaino oli sama ku aamupaino , eli oletan et se on laskenu huomiseks . Ainaki toivon nii . Nyt vois raahautuu pikkuhiljaa nuunumaan , et sais nukuttuu ees sen kaheksan tuntii . Huomena herätys klo. 05.45 ja ekat tunnit on liikkaa . . Yök ja kiitti sille kuka keksi pakollisen koululiikan . ♥

just few words of . .

Uudesta bannusta , joka on tehty ajanpuutteessa ja kiireessä eikä näin ollen ole laadultaan kovinkaan hyvä . Teksti ei näy ja koko on väärä . Se kuitenki kököttää tossa sen aikaa kunnes jaksan tehdä uuden , eli luultavasti hamaan ikuisuuteen . .
Ah mikä ihana koulupäivä . Meiän luokka on niin hektinen ja sekopäinen ettei mitään rajaa ♥ Ihania ja vähemmän ihania immeisiä . Mulla oli onneks vaan muutama tunti , matikan kaksoistunti , lvt ja tt jonka jälkee harpoin himaan et ehtisin istuskella sen puoltoista tuntii ennenku pitää lähtee taas kiitään . Seuraava osote onki sit kalasatama ja sen jälkeen pohjois-haagaan . Himassa tänään ihan liian hyvää safkaa , en tajuu miten onnistun välttelee sitä . Aamupaino oli muuten mukavan alhainen ku ottaa huomioon millanen merinorsu mä olen . :>

monday morning came too soon , it's entering my forgotten room , disguised as the morning sun and i should be on the run . .

Taas on maanantai . Taas uus viikko alkamassa . Teoriassa mulla ei olisi aikaa istua koneella kirjottelemassa typeryyksiä , vaan mun pitäs olla matkalla kouluun . Mutta koska mä kuvittelen olevani superwoman ja ehtiväni kouluun parissakymmenessä minuutissa , mä istun persuksillani ja annan kellon tikittää (Toi kellonaika tossa alhaalla on siis ihan päin helvettiä). Hyvä puoli tässä on se et viikonloppu meni ohi ilman mitään järkyttäviä mässyttelyjä . Taitaa olla eka kerta sitä laatuaan . Joten mä voin alottaa tulevan viikon kilon kevyempänä kuin perjantaina , ja olen itseasiassa melkoisen tyytyväinen . Eihän mun tavote ole enää kuin noin 13:n kilon päässä . :D Mut motivaatio on korkeella , ja ulkona paistava aurinko antaa energiaa ja hyvää mieltä (: Voi tosin olla että se hyvä mieli vähän laskee kun mä astun koulun ovista sisään ja raahaan itteni matikantunnille . Yök .
Tänään oiski sitte laulu- ja soittotunti , ja mua todellakin vähän arveluttaa molemmat . Syynähän on tietysti etten mä ole taaskaan harjotellut . Oma sävellys pitäs olla valmiina , soolobiisit pitäs osaa ulkoo . . On se kiva juttu .
Mut nyt mun on todellakin pakko lähtee raahautuun kohti sitä laitosta . Tai no , kohta . .

when i woke up the sun was shining in my eyes ~

Musta tulee vahva.

Syksy. Usvaiset aamut, kaulahuivit, villasukat, kuuma tee, ikkunaan ropiseva sade, kynttilät ja lämpimät peitot sekä hyvät kirjat. Mitä vielä? Mä toivon että tää syksy jatkuis hamaan ikuisuuteen. Talvi on inhottava, pitkä, kylmä ja pimeä, kevät on koiranpaskalta ja mullalta haiseva vihreä sumu ja kesä on liian lyhyt, liian kuuma ja liian ihana . Mut syksy . Se on raikas ja kirpeä , aamut tuoksuu kosteilta lehdiltä ja omenoilta, ruska on kaunis ja pihlajanmarjat punaisia.

Öhh. Teki kerran mieli flippailla ja kirjotella tommosta. Mutta siis . Blogin päivittely/ulkoasun kunnostaminen on vähän jäänyt, johtuen laiskuudestani , saamattomuudestani ja vähästä ajastani. (Mun elämähän toki onkin niin tapahtumarikasta..)
Eilen oltiin juhliskelemassa riparilaisten kanssa, meitä oli kourallinen ja palloiltiin ympäri Helsingin keskustaa kännissä kuin käet . Tai en mä niistä muista tiedä . Järkyttävä ilta. Sitä se teettää ku ei syö mitää ja lähtee juhliskelemaan. Laattasin koko ratikkamatkan takas himaan, onneks frendi oli tulossa meille yöks ja se oli astetta selväjärkisempi kuin eräs .. Vanhukset oli thank god nukkumassa, joten mitään ikävää tilannetta ei sitte syntyny . Ja pointti siinä että mä julkistan tän koko maailmalle on se että mä teen jonku raitistumislupauksen . Ikinä en enää koske mihinkää puteliin ja tölkkiin . Ainakaa lähiaikoina . :D Aamulla heräsin kaheksan tunnin nukkumisen jälkeen ja raahauduin suihkuun ja koneelle . Mä olen onneks niin loistava et vaikka mulla on erittäin taloudellinen viinapää , ni darraa ei juuri nimeksikään . Mitä ny mahassa kiertää ja muutenki yrjöttää ja ruoka on vihollinen . Mut niinhän se on aina . Alkomahooli potkas kuiteki aineenvaihdunnan taas käyntii , ja nyt se hurraa täysil koko ens viikon . -700 g eilisestä , nesteitähän ne on mut kuitenkin . Mistä pääsemmekin aasinsiltaa pitkin kipittämällä vaihtamaan aihetta , kun musta vähän tuntuu ettei ketään kiinnosta lukea jonkun nevaripissaliisan dokausreissuista. Toisaalta , eihän kukaan lue tätä muutenkaan joten se on ihan yks hailee mitä mä tänne kirjotan . :D

Eli asiasta kukkaruukkuun , mun varaukset on vihdoinki noudettavissa kirjastosta , Scandinavian Music Groupin levy (se bändi on rakkaus! ♥) ja Kirsty Whiten Rakastaako kundit laihoja?- niminen kirja. En malta venaa että pääsen käpertyy nojatuoliin kuuman teen kanssa ja lukemaan . Ennen sitä pitäs kuitenki herätellä tuo yks murmeli tuolta parvelta , se kun nukkuu mielellää kolmeen-neljään asti ennenku nousee ylös :D Tänään voiski sitte syödä kevyesti jotain ja kunhan ilta tulee , painua lenkille . Varmaankin kirjottelen myös jonku vähän selväjärkisemmän postauksen jostain järkevästä aiheesta jossain vaiheessa tänään . Ehkä .

it goes on and on ~

Mä juoksen pitkin pimeetä metsätietä . Jossain kaukana näkyy valoja jotka ei yllä mun luo . Musiikki jumputtaa mun päässä ja koko kroppa huutaa hallelujaa . Kurkku on tulessa mun hengittäessä kylmää ilmaa . Mä juoksen vaikka mun sydän hakkaa haljetakseen , vaikka tuntuu että jalat pettää alta . Mä juoksen ja olen vapaa . Musta tulee vahva , ihana ja kaunis . Ja mä jatkan juoksemista vielä hetken .

Mä alotin jälleen pitämään blogia , jota kukaan ei lue . Kirjottamaan tekstejä , joita ei näe kuin mun omat silmät . Mitä järkeä ? Ei mitään ja siinä se . Mä en osaa edes esitellä itseäni , kertoa kuka mä olen , tai pikemminkin mikä mä olen . Mä en jaksanut kirjoittaa minkäänlaista esittelyä joten mä rustasin omat aakkoseni . Jokaisesta kirjaimesta jotain mitä mulla ensimmäisenä tulee mieleen .

A: Ajatukset . Uskokaa tai älkää , mulla on niitä . A:asta tulee myös mieleen aika , jota ei koskaan oo tarpeeks ja aikuisuus , joka pelottaa mua.
B: Bangkok . Mä haluaisin nähdä sen.
C: Casablanca . Senkin mä haluaisin nähdä . Ja tietty chilling ;)
D: Dissaaminen ja deittailu :D
E: Elämä .
F: Faija . Se ei oo enää mun elämässä ja mulla on ikävä sitä , kaikesta huolimatta .
G: Guess :D Muistuttaa entisestä frendistä .
H: Hevoset :D Harrastin aikoinani ridausta ja hevosia on vielki ikävä ♥
I: Isoäiti . Mun idoli ja elämän tukipilari . Rautamummo ♥ Itkeminen .
J: Juhliminen . Tarviiko selitellä ? ;)
K: Kissat . Mä rakastan niitä ja samaistun niihin .
L: Laihduttaminen ja laulaminen. Molemmat aina läsnä mun elämässä.
M: Musiikki . Ilman ei voi elää . Meri . Se tuo ajatuksia .
N: Nukkuminen ja nauraminen :D
O: Oravanpyörä . Kuvaa hyvin tätä kaikkee .
P: Perhe . Mä kaipaan sellasta .
Q: Que ?
R: Rakkaus . Ja sen kaipuu . Runot .
S: Suudelmat . Syksy ♥
T: Tahto, toivo ja tuhlailu :D
U: Usko . Auttanut mua monesti elämässä.
V: Vastaukset . Ne olis joskus ihan kivoja .
W: Tyyppi menneisyydestä
X: Matikan yhtälöt -.-
Y: Ystävät . En olis mitään ilman niitä
Z: Zorro . Se oli mun idoli pienenä
Å: Sverige .
Ä: Äiti . Mulla on ikävä sitä ♥
Ö: Ööh . . ?

Sekavaa , eikös ? Welcome to my life .